Tiedän, mitä tämä tarkoittaa, mutta mikä niistä mun pitäisi olla?

Kotona pukeudun rytkyihin. Joskus tepastelen yöpuvussa pitkälle päivää kun teen kotihommia, joskus olen samoissa kaupunkivaatteissa, kun en ole viitsinyt vaihtaakkaan. Pahin senaario on joskus aikaisin aamulla, kun hilpasen tien toiselle puolelle ja takaisin: tukka kampaamatta sekaisin, pitkän yöpuvun helma käärittynä sykkyrälle ylisuurten perittyjen miesten kansareiden sisälle ja päälle takki, ettei kukaan  näe, että yöpuvussa tuossa mennään. Jalassa neljä numeroa liian isot sandaalit, joissa on reikä pohjassa (ne on menossa roskiin, kohta). Joskus, kun tilanne niin vaatii, naamioin itseni vielä lippalakkiin, että kukaan ei vaan tunnistaisi.

Kun menen johonkin tilanteeseen, johon pitää pukeutua paremmin tai kun kävin niillä kevään/kesän ekatreffeillä, paneudun toki ulkonäkööni paremmin. Silloin pelkonani on tietenkin ylipukeutumiseni. Mitäs jos mies tulee treffeille kamalissa vaatteissa. En halua siis olla alipukeutunut, enkä ylipukeutunutkaan.

Lisäksi otan miehen pituuden huomioon. Jos mies on lyhyenläntä, pistän matalat kengät jalkaani, balleriinat vaikkapa. Jos hän on taas pitkä, kun lipputanko, otan korkeakorkoisimmat kengät käyttöön. Minulle käy kaikki kuitenkin.

Kerran yksillä treffeillä tuli mies Keski-Suomesta minua tapaamaan hienolla Mersullaan ja muuten ihan fiksusti pukeutuneena, mutta kengissään oli varpaan kohdalla reikä. Hän sitä nolona selitti, että tuli otettua työkengät vahingossa mukaan.

Jos nyt kuitenkin itseäni lähden edustamaan, niin tuskin tarvii kumppareita, karjakon essua  ja päähän huivia laittaa.