Seuraavana päivänä meiltä kysyttiin, miten meni yö. Yhtä jännitti niin, että heräsi jo klo 5 aamulla ja herätti kävelyllään alakerran kanssasisarenkin. Toinen ei saanut millään unta ja kun naapuri meni vessaan, kysyi hän klo 4 aamulla "Nukutko sinä?". Kolmas sanoi katsoneensa kelloa ensimmäisen kerran jo klo 3 ja neljäs sanoi katsoneensa kelloa viimeisen kerran klo 3. Minä olisin varmaankin ollut nuo kaikki samassa paketissa ja siksi olin varautunut tulevaan kiirastuleen ottamalla ystävällisen sukulaisrouvan antaman nukahtamislääkkeen.

Kaikkia meitä jännitti kaikista eniten seuraavan päivän tapaaminen.

Ensin meille esiteltiin maajussit ja -jussittaret ryhmänä. Jännitys oli käsinkosketeltavaa puolin ja toisin. Siinä jännittivät sekä itse maajussit ja maajussittaret kuin myös heidän sulhas- ja morsianehdokkaatkin. Kumpaa jännitti enemmän?

Myöhemmin järjestettiin tapaaminen kasvotusten. Se oli myös hermojaraastava tilanne. Oli änkytystä, punastelua, sydämmentykytystä, käsien hikoilua, jalkojen tärinää, silmiin tuijottamista, katseiden karttamista, sanottavaksi tarkoitettujen sanojen unohtamista, hullulta kuulostavien sanojen ja järjettömien virkkeiden lausumista. Hiljainen muuttui hermostuksissaan itse papupadan keittäjäksi ja sanavalmis oli hiljainen kuin hiiri. Oliko missään yhtään täysjärkistä?

Minäkin tapasin Hänet. Tapaamista seurannut vatvominen jatkuu tänäkin päivänä... Menikö kaikki niin kuin pitikin vai oliko kohtaaminen katastrofi?

Hän oli hieman erin näköinen, kuin kuvissa, mutta onneksi äänensä oli se sama kuin puhelimessakin. Tuttuuden tunne tuli siis kuulon kautta, puheäänen ja naurun välityksellä.

Kiinnostuinko? Kyllä. Olin kiinnostunut jo pelkän puhelimen välityksellä ja nyt kiinnostus vain kasvoi entisestään.