Jättänyt ja jätetty. Siinä lyhykäisyydessään minun parisuhdehistoria.

Eräänä heinäkuisena päivänä, näin nettisivuilta Maajussille morsian-ohjelman mainoksen ja koska olen itsekin "haku päällä" ollut jo muutaman kuukauden, katsoin kandidaatit. Siinä he olivat koko kansan arvosteltavina. Aika rohkeat 10 ihmistä. Mutta mikäs siinä, jos tämä on keino tavata kenties se elämänsä merkityksellisin ihminen.

Kaksikin miestä kiinnitti huomioni ja tälläsin itseni ihan tarkoituksella katsomaan ohjelman esittelyjakson MTV:ltä. En ole ikinä koko ohjelmaa katsonut, mutta jokin käsitys on syntynyt ulkomaalaisista parinhakuohjelmista.

"Rakkautta tihkuvia kirjeitä". Niitäkö meidän pitäisi nyt sitten rustata... ventovieraille miehille ja naisille. Hui, hai!

Viime tingassa päätin sitten kirjoittaa toiselle noista miehistä. Hän sattui ikänsä puolesta sopimaan paremmin. Minut tuntien, kirjeen kirjoittaminen olisi jopa suuremmalla kuin 50 %:n todennäköisyydellä voinut jäädä kirjoittamatta. Mutta tällä kertaa kohtalo päätti näin: kirje lähti...väärällä kuvalla. Minusta se kuva oli otettu, kyllä, mutta niin malttamattomana sen lähetin, että en tarkistanut, mikä kuva sinne meni. Väärä kuva meni. Meinasin jo soittaa perään ja pyytää sen diskaamista, mutta eipä se pärstäkerroin paljon sen kummemmaksi olisi paremmassakaan kuvassa muuttunut, vaikka turhamaisena niin kuvittelenkin.

Oletin kaikkien saavan kovasti postia, joten omat mahdollisuudet eivät olleet hääppöiset, varsinkin kun tiedän, että minulla on kaksikin hidastetta, jotka saattavat olla miehelle kynnyskysymyksiä.

Aikaa kului ja eräänä päivänä tuli soitto juuri kun olin laittautumassa itseäni valmiiksi lähtemään ulos kaveria tapaamaan. En ensin ymmärtänyt, kuka siellä soitti ja mies parka joutui itsensä jopa kolmesti esittelemään, ennen kun ymmärsin, mistä oli kysymys ja kuka oli soittaja.

Sehän oli se maajussi, jolle kirjoitin. Olin kyllä todella hämmästynyt ja yllättynyt. Positiivisesti tietenkin. Hän oli paljon miellyttävämpi, kun mitä osasin kuvitellakaan.